Ensimmäinen viikko.

Maanantai 10.3
Lähdimme aamulennolla kotisuomesta kohti Unkaria, lento kesti noin kaksi ja puolituntia. Saavuttuamme lentokentälle meitä oli vastassa Judith, jonka sukunimeä en valitettavasti muista. Saimme kyydin Kecskemettiin Budabestistä.

 (Ilmojen halki kohti Unkaria !)

Tutustuimme jo ensimmäisenä päivänä kaupunkiin kiertelemällä. Kaupungin ensivaikutelma oli ihana, talot ovat värikkäitä ja nähtävää on paljon, aurinko paistoi ja sää oli kaunis.
Asumme paikallisen ammattikoulun asuntolassa, jonka huoneet ovat kotoisia.
Iltaisin melutaso nousee huomattavasti kun oppilaat viettävät aikaa yhdessä, mutta meteli ei haittaa, ja yhdeksän jälkeen saapuu hiljaisuus.

Tiistai 11.3
Tiistaina saimme olla koululla oppilaiden kanssa, tustuimme muutamaan mekaanikoksi opiskelevaan poikaan, ja monet näyttivät ihmettelvän miksi minä olen valinnut saman alan. Osa pojista puhui hieman englantia ja juttelimme muutaman tunnin ulkosalla lämpimässä auringon paisteessa.
Kävimme myös esittelemässä itsemme englannin tunnilla olevalle luokalle, ja oppilaat näyttivät kauhistuneilta kun kerroimme suomessa peruskoulun kestävän yhdeksän vuotta, sillä unkarissa peruskoulu on kahdeksan vuotta, ja ammatilliset opinnot kestävät neljävuotta.
Oppilaat tuntuivat ujostelevan kielitaitojaan, kenties opettajan läsnäolon takia, mutta kaikki kuitenkin yrittivät kovasti opettajan ohjastaessa.
Tämän jälkeen kävimme myös toisella autopuolen opiskelijoiden tunnilla, ja tarjosin koko luokalle turkinpippureita, kertoen että tälläista karkkia suomalaiset syövät, he ihmettelivät kovasti karkkien "suolaista" makua.

 (Komea muistomerkki koulun pihassa)

Keskiviikko 12.3
Ensimmäinen päivä töissä. Ammattikoululla opiskeleva Robert opasti meitä bussien käytössä, ja neuvoi meidät työpaikalle, jossa hänkin työskentelee. Hän puhui hyvää englantia ja esitteli meille paikkoja. Itse koin melkoisen kulttuurishokin, sillä päivässä on vain yksi tauko, joka kestää tunnin. Keskiviikko oli hiljainen päivä töissä, siivosimme vaikka korjaamo oli jo valmiiksi moitteettomassa kunnossa.
Töiden jälkeen Robert esitteli meille kaupunkia, näyttäen esimerkiksi paikallisia yrittäjiä sisältävän ostoskeskuksen jossa hinnat ovat hieman edullisempia kuin merkkiliikkeitä sisältävässä ostoskeskuksessa.
Illaksi menimme jälleen takaisin asuntolaan, ja ennen nukkumaanmenoa lueskelin kirjaa aikani kuluksi.
Asunnoissa ei ole jääkaappia, ellei sitä itse sinne hanki, joten itse olen laittanut yöksi muovipussin ikkunan ulkopuolelle roikkumaan, jotta saisin aamulla kylmää mehua. "Komiat pärjää aina."

 (Bussia odotellessa)

Torstai 13.3
Tämän päivän saimme selvitä keskenämme valtterin kanssa. Muistimme bussit oikein, ja pääsimme ajoissa töihin. Töissä kuitenkaan kukaan ei puhunut englantia, joten käytimme viittomakieltä kertoaksemme toisillemme mitä mielessämme liikkui. Äkkiseltään ajateltuna tämä olisi voinut olla pelottavaa, mutta ei. Nauroimme paljon ja ymmärsimme suurimman osan toistemme puheista. Pääsimme varustelemaan upo-uusia, tehtaalta ajettuja autoja myyntikuntoon. Minun ja Valtterin tehtävänä oli vääntää renkaat momenttiin (130Nm), Laskea rengaspaineet kohdilleen, asettaa pultteja sekä keskiötä suojaavat muovit paikalleen, sekä poistaa iskunvaimentimista lukitusmuovit. Muut asentajat ohjelmoivat auton tietokoneilla, sekä tarkastivat öljyt ja laittoivat nesteet tuulilasinpesunestesäiliöön.
Työpäivän jälkeen kuljeskelimme ympäri kaupunkia ja kävimme vaatekaupoilla. Vierailimme myös uudemman kerran kahvilassa jossa kävimme ensimmäisenä päivänä, ja maistoimme leivoinnaisia jotka maistuivat taivaallisen hyville.
Illalla asuntolassa oveeni tultiin koputtamaan,  ja eräs oppilas koitti keskustella kanssani, kielimuuri oli kuitenkin liian suuri, enkä ymmärtänyt mitä hän koitti kertoa. Jälleen tilanne tuntui syystä tai toisesta hulvattoman hauskalta.
Onnekseni näin tutut kasvot käytävänpäässä ja pyysin toisen oppilaan tulkkaamaan. Puhuessamme ilmeni että  toinen pojista tahtoi käyttää pyykinpesukonetta joka on huoneessani. Sovimme yhdessä että palaamme asiaan sunnuntaina.

Perjantai 14.3
Työpäivä lipui sujuvasti ohitse, ja menimme jälleen töiden jälkeen kaupoille. Totesimme että jokaisen ruokakaupan vakiovarusteisiin kuuluu kovat viinat. (vodka, viski, rommi, jne..) Tämä tuntui myös hieman oudolta meille. Poikkesimme pizzerian kautta asuntolaan, ja saimme kuulla että asuntola on suljettuna viikonloppuisin, mutta onneksi emme jääneet taivasalle, vaan saimme asuntolan avaimet ja jäimme kahden.

Yhteenveto
Kesckemetin kaupungissa on paljon nähty ja on vielä paljon nähtävää, osaamme sanoa "kiitos, hei, hyvää huomenta, hei hei" unkariksi, ja tässä on koko viikonloppu herrasteltu kahdenkesken kolmekerroksisessa asuntolassa jossa on yli kolmesataa huonetta. Paikalliset ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä ja meidät on vastaanotettu lämpimästi. Hienosti on pärjätty, rakkaat terveiset kotisuomeen ! <3

PS: lisään päivitykseen kuvia myöhemmin, sillä hidas internet ei sitä tällähetkellä salli.

(keskuspuistossa)

(Kaupungin teatterilla, Valtterin malli poseeraukset, bueno)

(Kätevät lehtitelineet paikallisessa pikkukahvilassa)

(Hyvinkää nollapisteellä <3)

(Penkistä pöllitty kapulat :O)

//Edit 29.3, kuvat lisätty//